Aivoriihi on tärkeä osa mitä tahansa ryhmätyötä, mutta sen onnistuneeseen toteutukseen vaaditaan taustalle osaamista ja tietoa. Epäonnistunut aivoriihi voi turhauttaa, kuluttaa ja jättää ryhmälle keskeneräisyyden tunteita. Tehokkaat aivoriihet taas voivat parantaa ryhmän mielialaa, energiatasoja ja itsevarmuutta.
Vaikka saattaisikin olla houkuttelevaa vain räiskiä ideoita ympäriinsä ja katsoa, mikä toimii, se voi aiheuttaa sekaannusta osallistujissa. Onnistunut aivoriihi vaatii suunnittelua ja rakennetta. Vaikka perinteinen aivoriihi on erinomainen tapa ideioida, luovuuden lisäämiseksi on hyvä välillä toimia eri tavalla. Seuraavaksi esittelen joitakin suosittuja ja toimiviksi todettuja ideointimenetelmiä, jotka auttavat ryhmiä tehostamaan yhteistyötä johtaen sitä kautta myös parempiin tuloksiin.
Joskus ryhmän jäsenet eivät ole halukkaita esittämään omia ideoitaan pilkan tai idean torjumisen pelossa. Joskus taas ryhmän jäsenet eivät vain ymmärrä, miten lähestyä jotain tiettyä aihetta. Näissä tapauksissa hahmoriihi voi olla parempi aivoriihimenetelmä.
Hahmoriihessä valitaan ryhmän ulkopuolinen merkittävä henkilö ja mietitään, miten hän ratkaisisi tilanteen. Tämä henkilö voi olla esimerkiksi esimies tai toimitusjohtaja omasta organisaatiosta, tai sitten vaikkapa julkisuuden henkilö, teollisuuden patruuna tai historiallinen hahmo ulkomaailmasta.
Hahmoriihen teho perustuu siihen, että se pakottaa ryhmän jäsenet miettimään muiden näkökulmia. Vuosia yhdessä työskennelleet tiimit saattavat huomata, että tiimin jäsenet alkavat ajatella samalla tavalla, mikä vaikeuttaa luovia tehtäviä. Hahmoriihellä voi tuoda ryhmään uutta luovuutta, sillä se pakottaa miettimään ulkopuolisia ajatusmalleja.
Rooliriihi muistuttaa hahmoriiheä, mutta sen sijaan, että riihessä vain puhuttaisiin hahmoista, rooliriihessä tiimin jäsenet näyttelevät kohtauksia näinä hahmoina.
Tämän aivoriihimenetelmän hyötynä on, että sen kautta ihmiset voivat laittaa ideoita jonkun muun suuhun, jos heiltä puuttuu luottamusta omiin ratkaisuihinsa. Rooliriihi voi myös tarjota ihmisille hauskan ja innostavan tavan olla vuorovaikutuksessa keskenään, etenkin jos he ovat uusia ryhmän jäseniä tai jos ryhmän aivoriihistä on tullut tylsiä.
Pyöreän pöydän keskusteluissa voi olla ongelmana, että ne suosivat ryhmän vanhempia jäseniä tai ruokkivat ihmisten keskinäisiin suhteisiin perustuvia taipumuksia. Brainwriting poistaa – tai ainakin vähentää – näitä haittoja tarjoten nimettömyyttä ja yhtäläistä puheaikaa.
Brainwriting on kehittyneempi aivoriihimenetelmä. Se eroaa aivoriihestä pääasiassa siinä, että aivoriihi käydään suullisesti, kun taas brainwriting on kirjoitettu ja nimetön ideointimenetelmä. Joskus toinen sopii ideointiprosessiin paremmin kuin toinen, joten aivokirjoittamista voi käyttää vaihtoehtona perinteiselle aivoriihelle.
Aivokirjoittaminen vaatii vetäjän, joka kertoo aiheen, mistä ryhmän jäsenten jakavat mielipiteitään ja ideoitaan. Osallistujat eivät kuitenkaan jaa ideoitaan suullisesti, vaan he kirjoittavat ne itsekseen ylös rauhallisena hetkenä. Nämä kirjoitukset annetaan vetäjälle – nimettöminä – joka sitten vetää keskustelun jokaisesta ideasta ja rohkaisee ryhmän jäseniä antamaan niistä palautetta.
Brainwriting auttaa ryhmää kukoistamaan, koska se antaa äänen myös uudemmille tai vähäpuheisemmille jäsenille. Se myös estää jäsenten mahdollisten ennakkoluulojen vaikutuksen. Näin jokainen idea tuodaan pöytään tasa-arvoisena vailla mitään järjestelmällisiä etuja tai haittoja muihin nähden.
Jos haluat oppia lisää aivokirjoittamisesta ja erilaisista menetelmistä, lue englanninkielinen blogimme: How to generate ideas with brainwriting?.
Aivokirjoittamisen voi viedä askeleen pidemmälle rohkaisemalla hiljaista yhteistyötä jokaisen jäsenen ideoista. Yhteistyössä tehtävässä aivokirjoittamisessa keskustelua ei aloiteta heti, kun ideat on kirjoitettu ylös, vaan jokainen idea annetaan nimettömästi toiselle ryhmän jäsenelle, joka miettii, miten alkuperäistä ideaa voisi kehittää. Ryhmän vetäjä voi asettaa tietyn aikarajan tai odottaa, kunnes ryhmä kokee tehneensä tarpeeksi yhteistyötä.
Brainwriting hävittää ihmisten ennakkoluulot prosessin alussa, mutta keskusteluvaiheessa ne voivat palata taas pintaan. Kun aivokirjoittamista tehdään yhteistyössä, se tekee menetelmästä vieläkin nimettömämmän ja pakottaa ihmiset yhteistyöhön sellaistenkin tiimiläisten kanssa, joiden kanssa se ei tapahtuisi luonnostaan keskustelun aikana.
Ryhmillä ei aina ole paljoa aikaa aivoriihiin käytettäväksi, joten joskus vaaditaan tehokkaampia ideointimenetelmiä. Pikaideointi voi auttaa tiimejä saavuttamaan haastavia aikarajoja, sillä siinä esitetään mahdollisimman monta ideaa lyhyessä ajassa.
Aluksi ryhmän vetäjä kertoo ryhmäläisille aiheesta ja asettaa aikarajan. Sitten ryhmän jäsenet kirjaavat ylös niin monta ajatusta kuin ehtivät riippumatta siitä, miten asiaankuuluvilta ne vaikuttavat. Ideat voidaan kirjoittaa kirjoitustaululle, kortteihin, muistivihkoon – käytännössä mihin vain. Huomatkaa myös, että netistä löytyy paljon hyödyllisiä aivoriihityökaluja.
Pikaideointi (Rapid Ideation) tuo kaikki mahdolliset ajatukset pöytään – kuulostivatpa ne miten kaukaa haetuilta tahansa. Tiukka aikaraja pakottaa osallistujat esittämään omia ideoitaan varauksetta. Pikaideoinnissa mikään ajatus ei ole typerä. Useimmat ideat hylätään keskusteluvaiheessa, mutta kun ihmiset kirjaavat ylös mahdollisimman paljon ideoita, ryhmä löytää todennäköisemmin myös ne innostavat ja eteenpäin vievät ideat.
Tämä on erinomainen ideointimenetelmä ryhmille, jotka jäävät usein kiinni aiheen yksityiskohtiin. Menetelmän avulla ryhmän jäsenet voivat hengähtää, lopettaa yliajattelun ja keskittyä luomaan uusia ideoita syväluotaavaan analyysin sijaan.
Joskus ihmiset yrittävät väkisin löytää ratkaisua ennen kuin heillä on tarpeeksi asiaan liittyvää tietoa. Tämä hätäinen tapa ratkaista ongelmia johtaa epätäydellisiin vastauksiin, ja usein ratkaisu jää kokonaan saavuttamatta. Tässä tähtiräjähdysmenetelmä (starbursting) voi auttaa.
Starbursting -menetelmässä käsiteltävästä aiheesta keksitään lisää kysymyksiä, ennen kuin mitään vastauksia ryhdytään edes miettimään. Tiimin tulee keskittyä aiheen kaikkiin puoliin – kuka, miksi, mitä, missä, miten ja milloin. Näin tiimi voi tarkastella aihetta jokaisesta kulmasta ja huomata uusia huolenaiheita, jotka ovat aiemmissa aivoriihissä jääneet huomiotta.
Tähtiräjähdysriihen kestosta riippuen vetäjä voi päättää antaa ryhmän kysymysten hautua seuraavaan aivoriiheen saakka. Jos vastauksiin mennään liian pian, tiimiläiset voivat uupua, ja voi olla pidemmän päälle hyväkin antaa asioiden imeytyä hetken.
Porrasmenetelmällä pyritään aivokirjoittamisen tapaan välttämään ryhmän vanhempien tai kovaäänisempien jäsenten epäsuhtaista vaikutusta. Menetelmän tarkoitus on saada jokaisen ryhmän jäsenen panos reilusti kuultavaksi, ja tuoda kaikkien panokset yhteen koko yhteistoiminnan hyväksi.
Ensin tiimin tai session vetäjä esittää kysymyksen, huolen tai aiheen koko ryhmälle. Sen jälkeen kaikkia paitsi kahta ryhmän jäsentä pyydetään poistumaan huoneesta. Kaksi huoneeseen jäänyttä keskustelee aiheesta keskenään ja kirjaa ajatuksensa ja löydöksensä ylös. Huoneen ulkopuolella ryhmän jäsenet kirjaavat ylös omia ideoitaan yksin hiljaisuudessa ottamatta kontaktia muihin jäseniin.
Hetken päästä yksi ryhmän jäsen palaa huoneeseen valmiina keskustelemaan omista ideoistaan ennen kuin kahden muun jäsenen ideat otetaan puheeksi. Tiimiläiset palaavat huoneeseen yksi kerrallaan, ja näiden yksittäisten jäsenten ideoita kuunnellaan ennen ryhmän kehittämiä uusia ideoita.
Porrasmenetelmä takaa jokaiselle ryhmän jäsenelle äänen ja kitkee ryhmäajattelua, mistä voi koitua ongelma pyöreän pöydän keskusteluissa. Menetelmän avulla aiheesta voidaan keskustella tasapuolisesti ilman, että joillakin ryhmän jäsenillä on liikaa valtaa aivoriihessä.
Perinteinen aivoriihi keskittyy ratkaisemaan organisaation ongelmia. Tämä on tietenkin erittäin tärkeää, mutta se voi johtaa lineaariseen ja reagoivaan ajatteluun. Ei riitä, että ongelmia ratkaistaan niiden jo ilmaannuttua – tiimien on keskityttävä estämään tilanteita, jotka ongelmiin johtavat.
Käänteisessä aivoriihessä (ts. negatiivinen aivoriihi) pyritään juuri siihen. Vetäjä kysyy ryhmältä, miten he voisivat aiheuttaa ongelman tai pahentaa jo olemassa olevaa ongelmaa. Periaatteessa ryhmän jäsenet keskittyvät siis toimimaan päinvastoin, kuin mikä olisi organisaation parhaaksi.
Käänteisestä aivoriihestä voi olla apua ryhmille, joiden on vaikea keksiä ratkaisuja johonkin tiettyyn ongelmaan. Keksimällä tapoja pahentaa ongelmaa ryhmä voi ajatella taaksepäin hypoteettisesta katastrofista, ja jatkaa kohti edistystä. Nämä kuvitellut katastrofitilanteet saattavat synnyttää uusia mahdollisia ratkaisuja niihin.
Vuorotteluriihi vaatii jokaisen ryhmän jäsenen osallistumista. Tiimin vetäjä esittää aiheen tai kysymyksen, ja jokaisen ryhmän jäsenen on jaettava siitä yksi ajatus tai idea. Kaikki joutuvat odottamaan, että muut ovat jakaneet ideansa ennen kuin pääsevät tuomaan keskusteluun toisen ajatuksen tai kommentoimaan jonkun toisen ideaa.
Vuorotteluriihessä ryhmän vähemmän puheliaat jäsenet saavat sanoa sanottavansa ennen kuin muut voivat antaa palautetta. Se on siis erinomainen aivoriihimenetelmä ujommille tai uudemmille tiimiläisille, jotka eivät ehkä ole vielä valmiita esittämään rohkeita ehdotuksia. Menetelmä takaa myös, etteivät ryhmän vanhemmat jäsenet käy heti sellaisten ajatusten kimppuun, joista he ovat eri mieltä. Heidän on odotettava, kunnes kaikki ovat sanoneet sanottavansa, ennen kuin kritisoivat muiden ideoita tai puolustavat omiaan.
Tämä ei varsinaisesti ole ideointimenetelmä, mutta sen avulla voidaan parantaa ilmapiiriä ja rohkaista luovuutta. Jos jokainen aivoriihi tarkoittaa samassa huoneessa istumista, se voi käydä tylsäksi ja yksitoikkoiseksi. Kun ryhmän vie johonkin muualle – ulos luontoon, ravintolaan tai vaikka vain toisaalle samassa rakennuksessa – ryhmäläiset saavat siitä energiaa ja motivaatiota.
Sakichi Toyoda kehitti viisi kertaa miksi -analyysin 1950-luvulla. Menetelmä kehitettiin alun perin Toyotalle, ja he käyttävät sitä yhä ongelmanratkaisun apuna. Menetelmä on sittemmin lisännyt suosiotaan, ja nykyään jotkin maailman suurimmat yrityksetkin käyttävät sitä.
Viisi kertaa miksi -analyysi on erinomainen tapa päästä kiinni asian juureen. Tässä menetelmässä kysytään yksinkertaisesti ”Miksi?” kunnes ongelman juurisyy löytyy. Tavoitteena on löytää vastakeino, eli ne toimenpiteet, jotka estävät ongelman toistumisen.
Käyttääksenne viisi kertaa miksi -analyysiä, kerätkää kasaan ryhmä, joka on perillä asiasta, ja valitkaa vetäjä. Määritelkää sitten ongelma, jonka aiotte ratkaista. Sitten onkin aika alkaa kysellä miksi. Kysykää ensin, miksi ongelma tapahtuu, ja kirjoittakaa vastaus ylös. Kysykää sitten miksi niin monta kertaa kuin on tarpeen, jotta ongelman juurisyy paljastuu. Kun olette löytäneet juurisyyn, tehkää tarpeelliset korjaavat toimenpiteet, jotka estävät ongelmaa toistumasta.
Tämä menetelmä on erityisen hyvä ongelman juurisyyn tunnistamisessa. Se on myös hyvin helppo ja tehokas tapa löytää syväluotaavia ratkaisuja ongelmiin.
SWOT muodostuu sanoista Strengths, Weaknesses, Opportunities and Threats, eli Vahvuudet, Heikkoudet, Mahdollisuudet ja Uhat. SWOT-viitekehyksen avulla voidaan tunnistaa nämä neljä päätekijää, sekä liiketoimintamahdollisuuksia ja ulkoisia ongelmia, jotka voivat rajoittaa toimintaa.
Kasatkaa SWOT-analyysiä varten monimuotoinen tiimi eri puolilta organisaatiota, ja laittakaa heidät aivoriiheen pohtimaan organisaation vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. Keskittykää tarkkaan analyysin jokaiseen osa-alueeseen ja kysykää kysymyksiä, kuten: missä me onnistumme, missä voisimme parantaa, onko olemassa jotain trendejä, jotka saattavat vaikuttaa liiketoimintaamme, jne.
Kun olette saaneet kasaan yksityiskohtaisen analyysin jokaisesta osa-alueesta, voitte pitää aivoriihen, jossa etsitte ratkaisuja löytämiinne ongelmiin. SWOT-analyysin tekeminen ja säännöllinen päivittäminen on hyvin tärkeää, jotta pysytte ajan tasalla organisaationne tilanteesta.
On tärkeää pitää aivoriihiä, vaikka tiimi työskentelisikin etänä. Aivoriihen voi pitää netissä etäkokouksessa siinä missä fyysisessä paikassakin. Joskus nettiriihi voi olla helpompikin järjestää kuin saada kaikkia yhtä aikaa samaan paikkaan.
Nettiriihi muistuttaa hyvin paljon perinteistä aivoriiheä. Toimivan ja kätevän virtuaalisen aivoriihityökalun löytäminen on tärkeää, jotta nettiriihistä saadaan mutkattomia ja tehokkaita. Digitaalisen aivoriihen vaivattomaan järjestämiseen me suosittelemme Orchidean AI-tehosteista työpajaa.
Netissä on monia erilaisia aivoriihityökaluja ja -ohjelmistoja sekä etätaapamistyökaluja hyödynnettäväksi. Aivoriihiohjelmistojen etuna on, että ideat jäävät talteen. Usein niiden avulla ideoita myös syntyy nopeammin kuin perinteisissä aivoriihissä.
Kasatkaa siis tiiminne, valitkaa aivoriihiohjelmisto ja alkakaa nettiriiheilemään!
Miellekartta (mind map) on kaavio, jolla voidaan jäsennellä erilaista tietoa, kuten esimerkiksi erilaisia käsitteitä. Miellekartta näyttää hierarkkisen rakenteen ja osasten väliset yhteydet. Se on aivoriihen visuaalinen muoto. Miellekartta on hyvin hyödyllinen ajatusten ryhmittelyyn ja yhdistelyyn. Miellekarttoja voidaan käyttää aivoriihissä tiedon visuaaliseen jäsentelyyn ja analyysiin.
Miellekarttaan tarvitaan kynä ja paperia tai kirjoitustaulu. Kirjoittakaa ensin ylös pääaihe, ja lisätkää siihen sitten aiheeseen liittyviä alakohtia ja muita asioita. Alkakaa kasvattamaan miellekarttaa lisäämällä asioita alakohtiin tai lisäämällä uusia kategorioita. Voitte käyttää symboleja, kuvia, värejä tai muita graafisia elementtejä saadaksenne luovuutenne virtaamaan.
Miellekartan avulla saatte talteen kaikkien ajatukset ja pystytte kehittämään niitä sekä visualisoimaan ideoiden väliset yhteydet.
Charette on ideointimenetelmä, jota voi harkita, kun kyseessä on suuri ryhmä tai keskusteltavana on useita aiheita. Suuren ryhmän kanssa on se riski, etteivät kaikki osallistu, tai että sessiota on hankala hallita, kun niin monet ihmiset pallottelevat ideoita.
Tässä menetelmässä ihmiset jaetaan pienempiin ryhmiin. Sitten pienryhmissä käydään aivoriihi jostakin tietystä aiheesta. Hetken kuluttua seuraava ryhmä alkaa keskustella samasta aiheesta ja kehittää ideoita eteenpäin.
Kun kaikki ryhmät ovat keskustelleet aiheesta tai aiheista, tulokset jaetaan ja niistä keskustellaan kaikkien kesken.
Gap- eli kuiluanalyysissä pyritään keksimään tapoja tavoitteen saavuttamiseksi. Kuiluanalyysi alkaa nykytilan ja tahdotun tilan kartoittamisesta. Sitten niiden välistä kuilua ryhdytään täyttämään.
Osallistujat kehittävät aivoriihessä ideoita tavoitteen saavuttamiseksi, ja kaikki ideat kerätään talteen. Sen jälkeen ideat jäsennellään ja kehitetään kurssiksi tai toimeksi, joka johtaa kohti tavoitetta.
Toivon, että nämä ideointiimenetelmät auttavat teitä tehostamaan innovointianne ja vahvistamaan yhteistyötänne. Pitäkää mielessä, että tässä on esitelty vain joitakin parhaista aivoriihimenetelmistä, ja toiset niistä voivat soveltua tiimillenne paremmin kuin toiset.
Onko teillä kokemuksia muista ideointimenetelmistä, tai oletteko löytäneet jonkin erityisen tehokkaan menetelmän? Kommentoikaa alle, ja jakakaa ajatuksianne ja kokemuksianne.